Arvostelija Vesa Rantama on nähnyt reispashenkisen urheilunäytelmän Avignonin teatterifestivaaleilla, josta hän raportoi Nuoren Voiman nettisivulla:
"Georges Perecin W, eli lapsuudenmuisto (W, ou le Souvenir d’enfance)
lähestyy utopiaa urheilun kautta. Äitinsä keskitysleirille ja isänsä
sodalle menettäneen kirjailijan puoliksi omaelämäkerrallisen autofiktion
on sovittanut näyttämölle Marie Guyonnet,
jonka versiossa korostuvat teoksen realistisemman puolikkaan
kustannuksella Tulimaalla sijaitsevan W:n saaren tapahtumat. Saari
esitellään sinne matkustaville roolihenkilöille ensiksi maanpäällisenä
paratiisina, jonka kansalaiset ovat täysin omistautuneet
reipashenkiselle kilpailulle. Urheilijoiden elämää ohjaavat
matemaattiset säännöt, jotka tekevät heistä täysin immuuneja
vallanvaihdoille ja muille yhteiskunnallisille muutoksille: kilpailu
jatkuu perustuksiensa varassa muuttumattomana ikuisuuteen, eikä
ainaisessa epävarmuudessaan julma Historia saa mitään jalansijaa.
Osoittautuu kuitenkin, että tämä
jalon hierarkian ohjaama yhteiskunta perustuu ennen kaikkea
urheilijoiden väkivaltaiselle nöyryyttämiselle: heitä ruokitaan
huonosti, pidetään vankeudessa, heidän sukunsa jatkuminen ja hengissä
selviämisensä riippuu täysin urheilumenestyksestä. Alun eskapistinen
utopia paljastuu vähitellen helvetilliseksi koneeksi, analogiaksi
kirjailijan lapsuuteen liittyville keskitysleireille. Mikä näyttää
keinolta paeta, onkin lopulta keino löytää uudelleen kadonnut äiti.
Teatterissa urheilijoiden hiki ja kyyneleet tulevat lähelle, ja Perecin
oulipolaisten sääntöjen avulla esiin loihtima maailma näyttäytyy hyvin
konkreettisena absurdien tapahtumien sarjana. Kirjan lukemisesta
välittyvä mielikuvituksen hohde on äkkiä poissa: äärimmäinen, ikuinen
kilpailu ja nöyryytys voisi hyvinkin olla totta."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti