maanantai 27. lokakuuta 2014

Voittajan tukka harveni nopeasti Amerikassa

Nuoren miehen tukka harveni kolmessa vuodessa New Yorkin juoksu- ja muurausurakoissa. Tukholman vuoden 1912 voittokuvissa 22-vuotiaalla Hannes Kolehmaisella on tukkaa päässä huomattavasti enemmän kuin New Yorkin läpijuoksun voittokuvassa vuodelta 1915.
Helsingin Sanomien kuva-arkiston tietojen mukaan Hannes Kolehmainen juoksi New Yorkin maratonilla 1911 (”Suomi juostiin maailmankartalle”, HS 24.10.2014, A33). 

Ensimmäisen New Yorkin maratonin eli The Evening Mail Modified Marathonin Hannes kuitenkin juoksi ja voitti vasta vuonna 1913, ja kuvassa hän juoksee kohti kolmatta voittoa vuonna 1915.

Tämä selviää Toivo T. Kailan Kolehmais-elämäkerran (1926) sivun 104 kuvasta, jossa Hanneksella on samanlainen numerolappu kuin minulle aiemmin tuntematomaksi jääneessä Hesarin arkistokuvassa. Jos tämä kuva olisi ollut käytettävissä, se olisi sopinut New Yorkin Lentävän suomalaisen takakanteen paremmin kuin Tukholman vuoden 1912 voittokuva.

Tukan harvuudesta voisi epäillä, että kuva liittyy Hanneksen viimeiseen New Yorkin läpijuoksun voittoon vuonna 1917, mutta Kailan mukaan ”Hannes juoksi Tatu-veljensä tavoin valkoinen nenäliina päässä, ja voitti vastoin yleisön luuloa”.

Vuoteen 1917 viittaisi sekin, että Hannekselle ei ole seuransa Irish Athletic Clubin edustusasu, kuten edellisen vuoden läpijuoksusussa, joka päättyi katkeraan tappioon Ville Kyröselle. Hannes erosi New Yorkiin muuttonsa jälkeen edustamastaan irlantilaisseurasta vuonna 1916.

perjantai 24. lokakuuta 2014

Fiktiota ja faktaa Helsingin kirjamessuilta

Vas. Karo Hämäläinen, oik. Erkki Vettenniemi Helsingin kirjamessujen
Kirjakahvilan lavalla torstaina 23.10.2014. Kuvat: Marita Porrassalmi.
"Oli­ko sit­ten­kin vain pelk­kää sat­tu­maa, et­tä juu­ri kes­tä­vyys­juok­sus­ta tu­li suo­ma­lai­nen me­nes­tys­la­ji?
Tut­ki­ja ja kir­jai­li­ja Erkki Vettenniemen mu­kaan oli. "Kes­tä­vyys­juok­sus­ta sat­tui tu­le­maan kan­sain­vä­lis­tä me­nes­tys­tä enem­män kuin muis­sa la­jeis­sa. Jos me­nes­tys­tä oli­si tul­lut kol­mi­loi­kas­ta tai nais­ten mou­ka­ris­ta, suo­ma­lai­nen si­su oli­si yh­dis­tet­ty nii­hin", heit­tää Vet­ten­nie­mi.
Viit­taus nais­ten mou­ka­riin tie­tys­ti on­tuu, kos­ka sii­tä tu­li hy­väk­syt­ty kil­pai­lu­la­ji vas­ta 1990-lu­vul­la. Kes­tä­vyys­juok­sun me­nes­tys taas al­koi Tuk­hol­man olym­pia­lai­sis­ta 1912, jos­sa Hannes Kolehmainen "juok­si Suo­men maail­man­kar­tal­le".

VET­TEN­NIE­MI sel­vit­tää laa­jas­ti suo­ma­lais­ta kes­tä­vyys­juok­sua ei­len tors­tai­na jul­kis­te­tus­sa kir­jas­saan Suo­ma­lai­sen kes­tä­vyys­juok­sun his­to­ria (SKS). Vet­ten­nie­men teos pe­rus­tuu fak­taan, mut­ta aiem­min tä­nä vuon­na il­mes­ty­nyt Jouni Tossavaisen kir­ja New Yor­kin len­tä­vä suo­ma­lai­nen (Li­ke) on 429 si­vua kes­tä­vyys­juok­sun fik­tio­ta.

Mo­lem­mis­sa kir­jois­sa on kui­ten­kin yh­tei­nen ta­ri­na: Han­nes Ko­leh­mai­nen.

IL­MAN Ko­leh­mais­ta ja var­sin­kin hä­nen Viljam-vel­jeään kes­tä­vyys­juok­su tus­kin oli­si kos­kaan nous­sut sii­hen lä­hes le­gen­daa­ri­seen ase­maan, jo­ka sil­lä on Suo­mes­sa ol­lut. Kes­tä­vyys­juok­sun myyt­ti al­koi Vet­ten­nie­men mu­kaan mur­tua vas­ta 1990-lu­vul­la.
Vuo­si­tu­han­nen vaih­tees­sa al­koi uu­si ai­ka­kau­si, kun kes­tä­vyys­juok­sus­ta tu­li mas­so­jen ur­hei­lua, mut­ta me­nes­tys kil­pa­ra­doil­la käy­tän­nös­sä lop­pui muu­ta­maa vä­läh­dys­tä lu­kuun ot­ta­mat­ta ko­ko­naan.
"Vä­ki­val­ta- ja juo­ma­kult­tuu­ri syr­jäyt­ti hi­kiur­hei­lun. Tu­li jää­kiek­ko", väit­tää Vet­ten­nie­mi.

Helsingin Sanomat 24.10.2014, A33.
SUO­MEN kaik­kien ai­ko­jen me­nes­tyk­sek­käin kes­tä­vyys­juok­si­ja on ol­lut Paavo Nurmi, jo­ka voit­ti 1920-lu­vul­la yh­dek­sän olym­pia­kul­taa. "Nur­mea ei oli­si il­man Ko­leh­mais­ta. Nur­mi in­nos­tui juok­sus­ta Ko­leh­mai­sen kaut­ta, ja hän ha­lu­si tul­la it­se­kin yh­tä hy­väk­si", sa­noo Tos­sa­vai­nen.1

Lasse Virénin juok­se­mat nel­jä kul­ta­mi­ta­lia 1972 ja 1976 ki­sois­sa oli­vat ta­val­laan luon­nol­li­nen jat­ke Ko­leh­mai­sel­le ja Nur­mel­le.

Tos­sa­vai­sen oma us­ko suo­ma­lai­seen kes­tä­vyys­juok­suun lop­pui, kun Martti Vainio kä­räh­ti do­pin­gis­ta Los An­ge­le­sis­sa 1984. "Vain tuh­kat jäi­vät jäl­jel­le."
Los An­ge­les on muu­ten­kin Ko­leh­mais­ta, Nur­mea ja Vai­nio­ta yh­dis­tä­vä te­ki­jä. Nur­men pi­ti juos­ta Los An­ge­le­sin ke­sä­ki­sois­sa 1932 ma­ra­ton Ko­leh­mai­sen van­hois­sa juok­su­ken­gis­sä. Nur­mea syy­tet­tiin kui­ten­kin am­mat­ti­lai­suu­des­ta, ei­kä hän juos­sut Han­nes-ni­men saa­neil­la tos­suil­la.
Vet­ten­nie­men mu­kaan ur­hei­li­jat osa­si­vat jo tuol­loin tuot­teis­taan it­sen­sä. "Tä­tä ei kek­sit­ty Suo­mes­sa."

SUO­MES­SA ei myös­kään kek­sit­ty kes­tä­vyys­juok­sun val­men­nus­ta, vaik­ka oli imar­te­le­vaa aja­tel­la, et­tä juu­ri Suo­mi oli täs­sä mui­den edel­lä. "Suo­mi oli ta­kim­mai­ses­sa ju­na­vau­nus­sa. Opit oli kek­sit­ty Yh­dys­val­lois­sa ja Eng­lan­nis­sa", sa­noo Vet­ten­nie­mi, jon­ka mu­kaan suo­ma­lai­set jäi­vät so­tien jäl­keen näi­den van­ho­jen aja­tus­ten van­geik­si. "Suo­mes­sa ei us­kot­tu, et­tä muual­ta voi­si löy­tää pa­rem­paa apua."

Vas­ta uu­si­see­lan­ti­lai­sen Arthur Lydiardin tu­lo Suo­meen 1967 uu­dis­ti suo­ma­lais­ten har­joit­te­lun. "Hän pa­ni suo­ma­lai­set juok­se­maan ym­pä­ri vuo­den aa­mus­ta il­taan", sa­noo Vet­te­nie­mi.

YK­SI suo­ma­lai­sen kes­tä­vyys­juok­sun le­gen­dois­ta on, et­tä Ko­leh­mai­nen kil­pai­li he­vos­ta vas­taan. "Se on kieh­to­va aja­tus, mut­ta sil­le ei löy­dy mis­tään min­kään­lais­ta näyt­töä", sa­noo Tos­sa­vai­nen.

"Ko­leh­mai­nen to­sin oli he­vo­sen kyy­dis­sä, mut­ta työ­väen­aat­teen ih­mi­se­nä hän ei voi­nut ker­toa ol­leen­sa por­va­rin rat­tail­la. Sik­si hän kek­si ko­ko ta­ri­nan."2
Myös Vet­ten­nie­mi pi­tää Ko­leh­mai­sen ja he­vo­sen kil­pa­juok­sua suul­li­sen pe­rin­teen sa­to­na. "Mi­nä­kin olen juos­sut pa­pan Pu­tia vas­taan", kuit­taa Vet­ten­nie­mi.
Tos­sa­vai­sen päi­vä­kir­jan muo­toon kir­joi­tet­tu Len­tä­vä suo­ma­lai­nen on en­sim­mäi­nen oi­keas­ta suo­ma­lai­ses­ta ur­hei­li­jas­ta ker­to­va fik­tii­vi­nen ro­maa­ni.3 Sa­mal­la se on toi­nen fik­tii­vi­nen ur­hei­li­ja­ker­to­mus, jo­ka ta­pah­tuu ul­ko­mail­la. En­sim­mäi­nen oli 1924 jul­kais­tu ro­maa­ni suo­ma­lai­ses­ta nyrk­kei­li­jäs­tä Yh­dys­val­lois­sa.4

Signeraauskaverina
Musta Barbaari.
Kaik­kien ai­ko­jen en­sim­mäi­nen suo­ma­lai­nen mie­li­ku­vi­tuk­sel­li­nen ur­hei­lu­ro­maa­ni il­mes­tyi sa­ta vuot­ta sit­ten, kun Väinö Kataja kir­joit­ti teok­sen Hei­nä­ran­nan olym­pia­lai­set.

(Ari Pusa: "Suomi juostiin maailmankartalle. Jouni Tossavainen ja Erkki Vettenniemi tarjoavat fiktiota ja faktaa suomalaisesta kestävyysjuoksusta", Helsingin Sanomat 24.10.2014, A33)


Viisi virhettä


1)
Urheilutoimituksen erikoistoimittajan Ari Pusan torstaina Helsingin kirjamessuilla tekemissä muistiinpanoissa on tällä kohtaa virhe. En ole sanonut näin, ehkä Vettenniemi sanoi näin esiintyessämme Kirjakahvilan lavalla klo 13.30.

2)
Esiintymisen jälkeisessä haastattelussa yritin sanoa tässä kohti, että tämä ajatus esitetään romaanissa Lentävä suomalainen, joka on Ossi Viidan väitöskirjaan Hymyilevä Hannes verrattuna yhtä vähän totta kuin Antti O. Arposen hevosteoria Pohjois-Savon urheiluhistoriassa.

3)
Haastattelussa en unonhtanut mainita Antero Raevuoren puolittain fiktiivistä teosta Paavo Nurmi - Juoksijain kuningas.

4)
Nimimerkki Eetu Kivelän romaanissa Ruuvisuora (1927) nyrkkeillään Yhdysvalloissa.

5)
Kuvatekstin mukaan "Hannes Kolehmainen juoksee New Yorkin maratonilla 1911", mutta Hannes muutti New Yorkiin vasta 1912 eikä vieraillut vuonna 1911 Yhdysvalloissa.

*)
"Voisin viettää suomalaisen kestävyysjuoksun kolmekymmentävuotishautajaisia." Lause on lainattu oikein kulttuurisivulla B5, mutta sitä ei sanonut urheiluhistorioitsija Erkki Vettenniemi, vaan toinen Karo Hämäläisen haastateltavista.

**)
Ja romaanin nimihän ei ole New Yorkin lentävä suomalainen, vaan New Yorkin Lentävä suomalainen, eikä se kerro "yhdestä vuodesta New Yorkissa", vaan tammi-toukokuusta 1921 New Yorkissa.

maanantai 20. lokakuuta 2014

Syksyn 2014 kiinnostavimmat urheilukirjat

Suomalaisen kestävyysjuoksun historiasta keskustellaan torstaina 23.10. klo 13.30 Helsingin kirjamessujen Kirjakahvilassa.
Kirjailija ja tutkija Erkki Vettenniemen Suomalaisen kestävyysjuoksun historian (SKS) lisäksi syksyn kiinnostavimpiin urheilukirjoihin kuuluu urheilutoimittaja Juliet Macurin pyöräilija Lance Armostrongista kirjoittama douppausdokumentti Valheiden ketju (Tammi), josta kirjoitin juttua tänne.

Erkki Vettenniemi:
Suomalaisen kestävyysjuoksun
historia
(SKS, 2014).
Erkki Vetteniemen kanssa keskustelen kestävyysjuoksun historiasta Helsingin kirjamessujen Kirjakahvilan lavalla torstaina 23.10. klo13.30 alkaen. Puhetta johdattaa kirjailija, juoksija ja Parnasson vastaava tuottaja Karo Hämäläinen.

New Yorkin Lentävän suomalaisen lisäksi syksyn urheilufiktioita löytyy ehkä viisi, vaikka haluaisin ottaa mukaan Jyrki Vainosen Askelia – kirjoituksia kävelemisestä (Basam Books). Mutta kirjastosta lainaamani Askel on enemmän matkakirja kuin kävelijä Valentin Konosen lantion keinuttelua.

Kaksi kotimaista kaunokirjallista teosta, joihin urheilu taikka huippu-urheilu jotenkin liittynevät, ovat Antti O. Arposen Pallo karkasi käsistä (Kustannushai: Urheiluhistorioitsijan vapaamielinen novellikokoelma) ja Matti Laineen Merkitty mies (Paasilinna: Ex-kiekkoilija etenee johtotehtäviin rikollisjärjestössä). 

Käännetyn kaunokirjallisuuden puolella Helsingin messuilla pitäisi olla jo luettavissa Giuseppe Catozzellan Et kai vain pelkää? (Like: Somalialaisen juoksijanaisen ankara kohtalo).

Nuortenkirjoissa jatkuu ainakin Kirsi Pehkosen jääkiekkosarja neljännellä osalla Ketjukaverit (Karisto). Myös Elisabeth Ahon nuortenromaanissa Tanssii Emman kanssa (Kustannus-Mäkelä) Emma harrastaa kilpatanssia.

Elämäkerrat ja muut tietokirjat


Historioitsijoiden sotakirjojen joukkoon on päässyt livahtamaan sotaan liittyvä urheilukirja Markku Jokisipilän Punakone ja vaahteranlehti (Otava: Neuvostoliiton jääkiekkojoukkue osana kylmää sotaa ja kansainvälistä politiikkaa).

Syksyn muita urheiluun liittyviä elämäkertoja ja tietokirjoja ovat muun muassa:

Eva Wahlström: Rajoilla (SKS). Omakohtainen kuvaus nyrkkeilijän elämästä ja urheilijan arjesta.
Alex Ferguson: Alex Ferguson (Minerva). Jalkapallovalmentajan omaelämäkerta. Ilmestyy elokuussa.
Ari Mennander: Teemu (Otava). Huippukiekkoilija Teemu Selänteen elämäkerta. Ilmestyy elokuussa.
Al Strachan & Wayne Gretzky: 99 Wayne Gretzkyn tarina (Minerva). Kiekkolegendan elämäkerta.
Karin Sturm: Michael Schumacher (Minerva). Formulakuljettajan elämäkerta.
Arto Teronen & Jouko Vuolle: Urana olympialaiset (Kirjapaja). Olympiapurjehtijan ja olympiakomitean jäsenen Peter Tallbergin elämäntarina. Ilmestyy lokakuussa.

Edellinen listaus perustuu Savon Sanomien kulttuuritoimituksen keräämiin ennakkotietoihin syksyn 2014 kirjoista.

Älä unohda näitä


Listasta puuttuu ainakin Kirsti Kurosen runokokoelma Suksin (Sanasato), josta maistiaisia täällä, ja Liikuntatieteellisen seuran julkaisemat: 

Teijo Pyykkösen Hurmaa, hikeä ja hengailua – liikunnan vähän syvempi olemus (velvoite- ja vilppiurheilun varjoon jäävät tunteet, jotka liikuttavat kansaa), 
Esa Roivion, Anita Saaranen-Kauppisen ja Pyykkösen Liikuntakynnyksen yli – ohjelmista ihmisen kohtaamiseen (miksi hyvä suunnitelma ei aina riitä ihmisen liikuttamiseen) ja 
Kari Kaurasen Lihas-, rakenne, toiminta ja voimaharjoittelu (perusteos lihaksen toimintaperiaatteista) sekä 
Sulevi Pellisen Kun rinkula valloitti Suomen (Suomen Urheilumuseosäätiö: Ringetten vaiheet Suomessa).

Ja vielä lukematon määrä muita urheiluaiheisia kirjoja näyttää löytyvän kustantajien omalta Lukulamppu-nettisivulta:
http://www.lukulamppu.fi/tuote-avainsana/urheilu/


tiistai 14. lokakuuta 2014

Kaksi urheiluromaania ei sijoitu Suomeen

Vielä löytyi yksi ennen näkemätön Hannes
  Rolf Haikkolan muistelmasta Lasse Virénin
Menestyksen portaat
, Ajatus 2003, 102.
Kuvassa Haikkola ja Hannes juoksevat
olympiakeräsysviestiä Porissa 1952.
Urheiluromaanin päähenkilönä on yleensä fiktiivinen 1500 metrin juoksija Sakari Koskenpää, kuten Laila Hietamiehellä Elämän huipulla (1974), tai Yrjö Niemelä niin kuin Urho Karhumäen Berliinin taideolympialaisissa kultaa voittaneessa romaanissa Avoveteen.

Ehkä siis ainakin tässä urheilevan päähenkilön valinnan mielessä New Yorkin Lentävä suomalainen, on jonkinlainen poikkeus suomalaisessa urheilukirjallisuudessa. Myös Antero Raevuoren elämäkertaromaani Paavo Nurmi, juoksijain kuningas (1997) poikkeaa tavanomaisesta elämänkerrasta fiktion suuntaan silloin, "kun on ollut kyse historiallisen totuuden kannalta vähemmän merkittävistä tapahtumista" - ja Lentävä suomalainenhan kertoo enimmäkseen juuri niistä.

Suomennetuista nykyromaaneista löytyy kyllä tuore tapaus, jossa päähenkilönä on oikea huippu-urheilija. Ranskalaisen kirjailijan Jean Echenezin romaani Pitkä juoksu (2010) liittyy olympiavoittaja Emil Zátopekin elämäkertaan.

Nimimerkki Eetu Kivelän nyrkkeilyromaanin Ruuvisuoran (1927) jälkeen Lentävä suomalainen on toinen urheiluromaani, jonka tapahtumapaikat ovat Suomen ulkopuolella, Yhdysvalloissa. Kivelänä romaaninsa julkaissut työväenmies ja ­kirjailija Eero Anton Pulli syntyi Viipurissa ja kuoli Kaliforniassa vuonna 1973.

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Sata vuotta kaunokirjallista urheilua

Turun messuilla ensimmäisen Lentävän suomalaisen osti Taina Vesalainen, joka sai kaupan päälle Kylmä maraton -urheilukirjan. Taina halusi signeeraukseen isälleen Veikolle, joka on käynyt juoksemassa maratonin myös New Yorkissa.
YLE Turun päällikön Antti
Korhosen kanssa meillä oli mukava
jutteluhetki Kuisti-lavalla.
Turun kirjamessujen jälkeen on vuorossa huominen Victor Barsokevitsch -valokuvakeskuksen puheenvuoro, johon olen kehitellyt otsikon "Tuntematon urheilukirja - sata vuotta suomalaista kaunokirjallista urheilua".

Turusta jäi mieleen Suomen Kirjailijaliiton palkinnon saaneen Kaari Utrion kiitospuheen lause siitä, miten usein unohdetaan, kuinka halpaa työvoimaa kirjailija on; ei tarvita pääomia, vain pää. Ja jos koneet menevät rikki, kynä ja paperi riittävät.

Turun jälkeen messutellaan Helsingissä. Torstaina klo 13.30 Kirjakahvilan lavalla tapaan ensimmäisen kerran elävänä kirjailijan ja urheilututkijan Erkki Vettenniemen. Parnasson vastaavan tuottajan Karo Hämäläisen johdolla keskustelemme suomalaisen kestävyysjuoksun historiasta.



perjantai 3. lokakuuta 2014

"Juosta vai muurata?" | Urheilusanomat

Juha Kanerva: "Juosta vai  muurata?", Urheilusanomat 38/2014, 69.
Tavataan Turun kirjamessuilla sunnuntaina 5.10. klo 11:00 alkaen. Kuisti-lavalla haastattelijana on Yle Turun päällikkö Antti Korhonen.

Lavashown jälkeen signeeraan Lentävää suomalaista Rosebudin osastolla. Kuten twiittasin aiemmin aion lahjoittaa viidelle ensimmäiselle kirjan ostajalle Juha Kanervan arvostelunsa alussa mainitseman urheilukirjan Kylmä maraton (Like 2002).